Pole, pole – kunnianosoitus Kilimanjaron oppaille

“Pole, pole” – hitaasti, hitaasti, he sanovat, samalla kun he melkein tanssivat ylös ja alas vuorta kuin painovoima ei vaikuttaisi heihin heitä.

“Pole, pole.”

Me liikumme hitaasti – koska emme voi tehdä toisin.

Jokainen Kilimanjaron kiipeilijä saa tukea paikalliselta tiimiltä. Ja juuri näitä ihmisiä juhlimme täällä.

Opas, joka johtaa tietä ja huolehtii hyvinvoinnistamme.

Kantajat, jotka kuljettavat telttoja, ruokaa, pöytiä ja tuoleja seuraavaan leiriin.

Kokki, joka valmistaa meille ateriat antaen meille energiaa ottaa seuraavat raskaat askeleet.

Ilman heitä kukaan meistä ei saavuttaisi huippua.

Päivä vuorella

Jos olet unelmoinut Kilimanjaron kiipeämisestä, olet luultavasti pohtinut haasteita, joita tulet kohtaamaan: ohut ilma, loputtomat nousut ja kamppailu askeleen ottamiseksi. Mutta ehkä et ole miettinyt niitä, jotka mahdollistavat tämän unelman – vuoren todelliset sankarit: oppaat ja kantajat.

Kun tarvomme Machamea, Lemoshoa tai jotain muuta Kilimanjaron reittiä, askel askeleelta, he ovat jo kaukana edellä – kantaen raskaita taakkoja ja varmistaen meidän turvallisuutemme, ravintomme ja korkean mielialamme.

Meille tämä on ainutkertainen kokemus. Haaste, johon olemme ehkä valmistautuneet kuukausia.

Heille se on vain toinen työpäivä. He kohtaavat Kilimanjaron vaativat askeleet uudestaan ja uudestaan, viikko toisensa jälkeen. He työskentelevät kovissa olosuhteissa, paahtavassa auringossa ja lumessa, ja silti he tekevät sitä sellaisella energialla ja omistautumisella, jota on vaikea käsittää. Jotkut heistä ovst saattaneet saavuttaa huipun – Uhuru Peak – satoja kertoja, kun me kamppailemme tehdäksemme sen yhden ainoan kerran – ja silloinkaan se ei ole varmaa.

Pole, pole

Liikumme hitaasti, ohjeiden mukaan: ‘Pole, pole’ – hitaasti, hitaasti. Etanavauhdistamme huolimatta saatamme olla hengästyneitä. Jotkut meistä taistelevat vuoristotaudin kanssa, jotkut meistä menettävämme ruokahalumme, ja kunnon yöuni tuntuu kaukaiselta ylellisyydeltä. Päivä päivältä väsymme yhä enemmän.

Samaan aikaan näemme voimme tarkkailla oppaitamme. He puikkelehtivat keskuudessamme tarkistaen happitasojamme. He tarjoavat rohkaisevia sanoja ja huolehtivat, että pysymme nesteytettyinä.

Ja kantajat – vuoren moottorit. He toivottavat meidät tervetulleiksi seuraavaan leiriin leveällä hymyllä ja tervetulolaululla, aivan kuin he eivät olisi juuri juosseet 20 kg selässään edelliseltä leiriltä. Jotkut jopa palaavat auttamaan kantamaan pieniä reppujamme, keventäen taakkaamme päivän tavoitetta kohti.

On mahdotonta olla tuntematta itseään hieman nöyräksi, kun paikallinen hölkkää elegantisti ohitsemme samalla kun me taistelemme hengästyneenä ohuessa ilmassa.

Kun jalat sanovat stop

Ja kun olet epätoivosi huipulla, melkein huipulla, ja tahdonvoima alkaa pettää, oppaat muuttuvat taas korvaamattomiksi. He auttavat sinua pitämään katseesi palkinnossa – Afrikan korkeimmassa kohdassa ja tämän matkan päämäärässä.

Saatat olla epäonninen. Et ehkä saavuta päämäärää. Oppaasi informoi sinua. He motivoivat ja puskevat sinua, mutta he pitävät myös huolta sinusta ja tietävät, milloin sinun ei tulisi jatkaa pidemmälle. Kun pole pole ei riitä.

Mutta jos saavutat huipun ja sen vertaansa vailla olevan näkymän Afrikan huipulla, voit olla varma, että he ovat ensimmäisiä, jotka onnittelevat sinua. Juhlivat sinua. Vaikka oikeastaan meidän pitäisi juhlia heitä.

Kiitos vuoren mestareille

Palaamme kotiin Uhuru Peak -kuvien kanssa. Kerromme tarinoita siitä, kuinka kamppailimme, voitimme haasteet ja ehkä saavutimme huipun.

Mutta emme olisi voineet tehdä sitä yksin.

He eivät kanna vain laukkujamme, vaan myös lannistumisemme – korvaten sen uskolla, että pystymme siihen.

Joten kiitos Kilimanjaron todellisille sankareille.

Kiitos, että autoit meitä toteuttamaan unelman Afrikan korkeimman vuoren valloittamisesta. Kiitos myös siitä, että olet tukenamme, vaikka emme aina onnistuisi.

TourCompass – Turistista matkalaiseksi

“Kantajamme olivat yksinkertaisesti loistavia. Uskomattoman kestäviä — he kantoivat ruokaa, telttoja, pöytiä ja kaikkea tarvittavaa ylös vuorelle vauhdilla, johon me muut emme pystyneet. Saavuttuamme leiriin kaikki oli jo kasattu, ja meitä tervehdittiin leveillä hymyillä ja lauluin. Se oli sekä vaikuttavaa että erittäin motivoivaa.”

Clausin lausahdus – toimitusjohtajamme, joka kiipesi Kilimanjarolle helmikuussa 2025.