Matkakertomus Kiinasta: Yangshuo

Aasia-vastaavamme Michelle vieraili Kiinassa ensimmäistä kertaa syksyllä 2018. Alla voit lukea hänen kokemuksistaan kauniissa Yangshuossa.

Junalipussani luki ”ikkunapaikka”. Mahtava tuuri! Istuimeni muistutti enemmän lentokoneen istuinta, ja lentokoneen tapaan junassa oli myös matkustajista huolehtivia junaemäntiä. Huippumoderni luotijuna oli valmis viemään minut Chengdusta kohti Etelä-Kiinaa. Juna lipui hiljaa laiturista, otti kurssin kohti Guilinia ja kiihdytti vauhtia, kunnes sen nopeus oli suurimmillaan 300 km tunnissa.

Ikkunani ohi vilistivät teollisuusalueet ja keskisuuret kaupungit. Mitä lähemmäs Guilinia tulimme, sitä hienommiksi maisemat muuttuivat: kaikkialla näkyi vihreän metsän peittämiä vuoria, vesiputouksia ja viehättäviä pikku kyliä.

Yhtäkkiä ihana tuoksu täytti sieraimeni – tarkkaan ottaen 20 erilaisen nuudeliruoan tuoksu. Olin napannut chengdulaisesta supermarketista mukaani syötävää ja juotavaa, mutta junassa olisi voinut ostaa myös aterian. Samalla, kun nuudeleiden herkullinen tuoksu levisi tuoliriviltä toiselle, vaunun sisällä alkoi hirmuinen metakka. Takanani istuva nuorukainen kuunteli musiikkia, vieruskaverini ryhtyi pelaamaan piipittävää peliä, toisella puolella yksi lapsi itki ja toinen huusi, ja edessäni alkoi vähintään sadan desibelin keskustelu. Monet kiinalaiset ovat todella äänekkäitä meihin pohjoiseurooppalaisiin verrattuna, ja siihen on parasta vain tottua. Mutta Kiinassa ihmisyydelle on tilaa, ja ihmiset antavat tilaa toinen toisilleen. Ja se on tietenkin hyvä asia.

Juna saapui pian Guiliniin, joka oli päätepysäkkini. Keräsin kassini ja matkalaukkuni ja hyppäsin ulos junasta. Rautatieaseman edustalla näin kyltin, jossa luki isolla ”Michelle – TourCompass”. Kyltin takana seisoivat oppaani Tao ja kuljettaja, jotka olivat minua vastassa. Yhdessä ajoimme Yangshuoon, jonne matka kesti noin puolitoista tuntia.

Mikään kiire meillä ei ollut, ja matkalla Yangshuoon ehdimmekin pysähtyä Xianggong-vuorella. Kapusin noin 400 askelmaa näköalapaikalle, jossa minua odotti uskomattoman upea näköala yli Li-joen, joka virtaa Guilinista Yangshuoon. ”Juuri tältä näköalapaikalta avautuu kaikkein hienoin näköala Li-joen maisemiin”, Tao sanoi. Enkä todellakaan epäillyt sitä hetkeäkään!

Jatkoimme matkaa hotellilleni, joka sijaitsi hieman kaupungin ulkopuolella. Ja millaisella paikalla! Olin tietenkin kuullut Yangshuon kauneudesta, mutta en olisi koskaan uskonut, että maisemat olisivat näin satumaisia. Säät evät ikävä kyllä suosineet minua, mutta maiseman kauneutta sadekaan ei haitannut. Vuoria, jokia, peltoja…

Lainasimme Taon kanssa polkupyörät hotellistani, koska halusin lähteä tutkimaan Yangshuon maisemia lähempää. Pyöräretki tarjosikin hyvän mahdollisuuden tutustua paikalliseen elämään. Rannalla lapset leikkivät ja naiset pesivät pyykkiä, kun miehet puolestaan työskentelivät pelloilla. Pyöräilimme pitkin Yulong-jokea, jonka rannoilta kohoavat jylhät kalkkikivivuoret peilautuivat kauniisti tyynen veden pinnasta. Näin joella myös bamboo-rafting-retkellä olevia turisteja, jotka lipuivat hiljalleen virran mukana.

Alkoi sataa, joten ostimme nopeasti sadesuojat ja jatkoimme pyöräretkeämme kohti Yangshuon legendaarista Moon Hill -kukkulaa. Näkyvyys ei ollut paras mahdollinen, joten päätimme tällä kertaa olla kiipeämättä huipulle asti. Sen sijaan päätimme suuntasimme syömään Moon Hillin juurella sijaitsevaan pieneen perheomisteiseen ravintolaan. Valitsin listalta ”bamboo rice” -annoksen, jota voi kuvailla vain sanalla ”nam”!

Kun olimme istuskelleet sateensuojassa jonkin aikaa, taivas alkoi kirkastua, ja päätimme lähteä polkemaan takaisin kohti hotellia. ”Mitä sanoit?” ”Miltä kuulostaisi viettää loppupäivä kokkikoulussa?”, Tao kysyi. Minua ei tarvinnut kahta kertaa houkutella!

Tao saattoi minut kokkikoululle, joka sijaitsi parin minuutin kävelymatkan päässä hotellilta. Hän varasi minulle paikan ryhmässä, jossa oli ihmisiä Libanonista, USA:sta, Australiasta, Hollannista ja Saksasta. Kokkikoulu pidettiin ihan tavallisessa perinteisessä maatalossa. Ohjaajina toimineet kokit olivat mukavia ja avuliaita, ja he kertoivat meille hieman kiinalaisesta ruokakulttuurista ennen kuin aloimme yhdessä valmistaa illan ateriaa. Kaikki raaka-aineet oli hankittu lähiseuduilta. Valmistimme yhteensä viisi ruokalajia, ja olin todella ylpeä saavutuksestamme! Jos joskus matkustat Yangshuoon, maista ihmeessä paikallista ”beer fish” -kalaruokaa, joka vie kielen mennessään.

Pitkän ja jännittävän päivän päätteeksi olin ihan poikki, mutta nukkumaan mennessäni haaveilin silti jo seuraavan päivän seikkailuista Etelä-Kiinassa…

Michelle,

TourCompass – Turistista matkalaiseksi