Matkakertomus Vietnamista: lasten kanssa pohjoisesta etelään

Toukokuussa 2024 tiimimme jäsenet Mira ja Dino matkustivat Vietnamiin kolmen lapsensa kanssa. Lue heidän matkakertomuksensa Vietnamista alta.

Meille TourCompassilaisille on erityisen tärkeää tuntea matkakohteemme läpikotaisin ja perehtyä niihin omakohtaisesti. Kun vierailemme itse valikoimaamme kuuluvissa matkakohteissa, voimme kokea kaikki samat upeat elämykset kuin asiakkaammekin, mikä vuorostaan auttaa meitä tarjoamaan heille mahdollisimman autenttisia ja mieleenpainuvia matkakokemuksia.

Olemme kiitollisia siitä, että TourCompass-tiimin jäseninä meillä on toisinaan ainutlaatuinen tilaisuus toteuttaa intohimoamme matkailuun ihan työn puolesta – ja silloin tällöin voimme ottaa lapsetkin mukaan unohtumattomalle seikkailulle. Me molemmat rakastamme matkustamista, ja jaamme ilon mielellämme myös lastemme kanssa. Haluamme näyttää lapsillemme maailmaa ja tarjota heille mahdollisuuden kokea näköpiiriä laajentavia elämyksiä. Samalla kun tutustumme maailmaan, sen eri kulttuureihin ja ihaniin ihmisiin, luomme ainutlaatuisia muistoja yhdessä koko perheen voimin.

Vuonna 2022 matkustimme valloittavaan Etelä-Thaimaahan, jossa seikkailimme Phuketissa, Khao Lakissa ja Khao Sokissa, ja seuraavana vuonna reissasimme Sri Lankassa (lue matkakertomuksemme täältä). Tänä vuonna meillä oli ilo kokea Vietnamin kohokohdat pohjoisesta etelään.

Unohtumaton Hanoi

Arvostamme matkoillamme ennen kaikkea seikkailua ja autenttisia kokemuksia. Mutta arvostamme myös mielenrauhaa, joka syntyy siitä, että meistä pidetään hyvää huolta matkan jokaisessa vaiheessa.

Kuten kaikilla aiemmillakin matkoillamme, oppaamme otti meidät avosylin vastaan jo lentokentällä.

Oppaamme nimi oli Hoi, ja hän kutsui itse itseään lempinimellä ”Hoi Hanoista”.
Lyhyen ajomatkan jälkeen saavuimme Hanoin keskustaan, joka herätti kaikki aistit eloon. Hanoin ilmapiirissä oli jotain selittämättömän taianomaista – kuin elämänvoimaa, joka tuntui kuhisevan joka ikisessä kadunkulmassa.

Kirjauduimme sisään hotelliin, joka sijaitsi lyhyen kävelymatkan päässä Hanoin vanhasta kaupungista. Meidän teki oikeastaan mieli vain kömpiä sänkyyn ja nukahtaa, koska olimme saapuneet vasta iltapäivällä pitkän lentomatkan jälkeen. Hanoin hurmaavat kadut kuitenkin vetivät meitä puoleensa, eikä kestänyt kauan ennen kuin olimme suostutelleet itsemme lähtemään pienelle iltakävelylle etsimään iltapalaa ja nauttimaan vielä kerran kaupungin sykkeestä.

Pian ulos päästyämme tajusimme, että Hanoissa tien ylittäjälle on harvoin tarjolla ”vapaata kaistaa”. Pääsimme kuitenkin nopeasti rytmiin. Autot, bussit, rekat, skootterit (jopa pesukoneita kuljettavat sellaiset), pyörätaksit, polkupyörät, pyörillä liikkuvat ruokakojut ja jalankulkijat liikkuivat täydellisessä symbioosissa. Näennäisesti kaduilla ei ollut tilaa kenellekään, mutta jotenkin tilaa silti riitti kaikille.

Nautittuamme vietnamilaisen keittiön aina yhtä maukkaista antimista ja paikallisesta oluesta oli aika palata takaisin hotelliin. Vatsamme olivat täynnä herkkuja ja väsymys oli vihdoin ottanut vallan, joten tuntui fiksulta ajatukselta ottaa Xich Lo (polkupyörätaksi) hotellille. Oli aika kunnon yöunille, jotta jaksaisimme kohdata tulevien päivien seikkailut virkeinä.

Teetä, temppeleitä ja siveltimenvetoja

Seuraavana aamuna Hoi odotti hotellin aulassa valmiina viemään meidät ensimmäiselle seikkailullemme Hanoissa. Aloitimme vanhasta kaupungista, joka kuhisi elämää, vaikka kello oli vasta 8.30.

Ensimmäinen etappi oli viihtyisä teekauppa, jossa meidät kutsuttiin osallistumaan perinteiseen teeseremoniaan. Joimme kupillisen valkoista teetä ja opimme Vietnamin teeperinteistä. Opimme myös, että Vietnamissa teetä ei juoda, vaan se nautitaan äärimmäisen harkitusti ja kunnioittavasti. Itse asiassa on suorastaan töykeää kieltäytyä, jos isäntä tai emäntä tarjoaa vieraalleen kupin teetä.

Seuraavaksi nuori, lahjakas kalligrafiamestari esitteli meille Vietnamin pitkiä kalligrafiaperinteitä. Saimme itsekin kokeilla muutamaa siveltimenvetoa, ja mestari maalasi nimistämme mitä kauneimmat kirjoitusmerkit, jotka saimme ottaa mukaan matkamuistoksi.

Päivän viimeinen kohde oli Van Mieu, joka tunnetaan myös nimellä Kirjallisuuden temppeli. Viehättävä, vuonna 1070 rakennettu temppeli huokui historiaa. Oli vaikuttavaa nähdä, kuinka hyvin kaikki on säilynyt – sekä vehreät puutarhat että perinteinen arkkitehtuuri.

Temppelissä oli paljon väkeä, ja oli hienoa nähdä sekä meidän kaltaistemme matkailijoiden että vietnamilaisten kerääntyvän pyhän paikan ympärille. Yksi vierailumme kohokohdista oli se, kun joukko koululaisia tuli tervehtimään lapsiamme ja yritti jopa hieman jutella heidän kanssaan. Paikallisten lasten uteliaisuus ja ystävällisyys lämmitti sydäntä, ja omat lapsemme olivat selvästi iloisia saamastaan huomiosta.

Vierailu Kirjallisuuden temppelissä oli inspiroiva ja opettavainen. Kokemus antoi meille syvällisemmän käsityksen Hanoin kulttuurista ja akateemisesta perinnöstä. Temppelillä on edelleen suuri merkitys paikallisille, ja näimme useita opiskelijoita, jotka olivat tulleet rukoilemaan onnea opintoihinsa ja tentteihinsä.

Mr. Duc, Lake B52 ja kulinaarinen kaaos

Viimeinen päivämme Hanoissa piti sisällään paljon hienoja kokemuksia ja uusia tuttavuuksia.

Aloitimme päivän rentouttavalla kävelyllä järven ympäri ja nautimme kauniista panoraamanäköaloista Thanh Nien Streetin varrella.

Kävelyretken aikana huomasimme monia pieniä asioita, jotka yhdessä antoivat kaupungille sen ainutlaatuisen viehätyksen. Näimme muun muassa kampaajan, jonka salonki koostui vain yhdestä tuolista ja yhdestä peilistä kadun varrella. Oli vaikuttavaa nähdä, miten vietnamilaiset keksivät hyödyntää yksinkertaisia, mutta erittäin luovia ratkaisuja.

Seuraavaksi suuntasimme kohti lähellä sijaitsevaa B52-järveä. Siellä meitä isännöi Mr. Duc, joka oli lapsena todistanut B52-koneen alasampumista ja syöksymistä järveen. Lentokone on edelleen pinnan alla vietnamilaisten vastarinnan symbolina ja muistona Vietnamin sodasta.

Mr. Duc kertoi meille koskettavan tarinansa ja korosti, kuinka tärkeää on muistaa, mitä historian aikana on tapahtunut. Hän sanoi, että on ratkaisevan tärkeää olla unohtamatta, koska se on ainoa tapa estää vastaavanlaisten tapahtumien toistuminen. Tuntui todella, että hän halusi jakaa tarinansa mahdollisimman monen ihmisen kanssa.

Illalla meillä oli edessä kulinaarinen seikkailu, sillä ohjelmassa oli katuruokakierros vanhan kaupunginosan kapeilla kujilla. Tapasimme Hoin hotellilla ja lähdimme yhdessä kävelemään kohti paikallista iltatoria. Perillä meitä odottivat elämää kuhisevat markkinat ja tavaraa notkuvat pöydät. Kiertelimme kujien sokkeloissa ja pysähdyimme pho-kojun luona maistelemaan maailmankuulua naudanlihalla höystettyä nuudelikeittoa. Löysimme läheisestä Bia Hoi Cornerista vapaat paikat ja istahdimme siemailemaan kylmää paikallista hanaolutta samalla kun seurasimme, kuinka elämä ympärillämme muuttui yhä vilkkaammaksi illan pimetessä.

Laskeutuva lohikäärme

Oli tullut aika hyvästellä Hanoi ja jatkaa matkaa kohti Halonginlahtea. Nimi ”Halong” tarkoittaa vietnamiksi ”laskeutuvaa lohikäärmettä”. Tarun mukaan Halonginlahti syntyi, kun jättiläislohikäärme lensi alas vuorilta ja löi hännällään maata. Hännän iskut muokkasivat maisemaa ja muodostivat ne lukemattomat karstisaaret ja -jyrkänteet, joista lahti nykyään tunnetaan. Tiedossa oli yksi matkan kohokohdista, jota olimme innolla odottaneet.

Nousimme upeaan laivaan, jossa ystävällinen miehistö toivotti meidät tervetulleeksi ja esitteli matkasuunnitelmamme. 20 minuuttia myöhemmin olimme jättäneet sataman taaksemme, ja meitä ympäröivät Halonginlahden saaret ja kalliot.

Parin tunnin kuluttua teimme pysähdyksen lahdella, ja halukkaat pääsivät melomaan. Siitä iloitsivat niin lapset kuin aikuisetkin. Olimme kotona katselleet kauniita kuvia lahdesta, ja nyt olimme keskellä sitä – vieläpä omatoimisesti.

Myöhemmin iltapäivällä kävimme Sung Sot -luolassa, joka on yksi Halonginlahden suurimmista luolista. Luolan koko sai meidät häkeltymään; se oli paljon valtavampi kuin olimme sisään astuessa osanneet kuvitellakaan.

Illan tullen söimme herkullisen illallisen laivassa. Henkilökunta sammutti ensin valot, jonka jälkeen he alkoivat kantaa saliin mitä hienoimpia annoksia perinteisen vietnamilaisen musiikin tahdissa. Saimme myös mahdollisuuden kalastaa mustekaloja kuunvalossa, ja vaikka emme saaneet saalista, oli mahtava kokemus vain oleskella ulkona hiljaisuudessa keskellä lahtea.

Seuraava aamu oli yksi kauneimmista, mitä olemme koskaan kokeneet. Kun vedimme verhot huoneessamme, meitä tervehti uskomattoman vaikuttava näköala auringon noustessa tyynen veden ylle. Kevyen aamiaisen jälkeen purjehdimme Ti Top -saarelle ja patikoimme ylös näköalapaikalle ihastelemaan lahden henkeäsalpaavia maisemia. Sen jälkeen suuntasimme rannalle ja pulahdimme uimaan. Ti Topin ranta on Halonginlahdella yksi harvoista paikoista, joissa voi uida.

Se oli täydellinen päätös seikkailullemme Halonginlahdella, ja parin tunnin purjehduksen jälkeen palasimme satamaan ja otimme kurssin kohti Hanoita. Siellä meillä oli lyhyt jälleennäkeminen kaupungin kanssa ennen kuin sanoimme lopullisesti hyvästit Pohjois-Vietnamille ja suuntasimme kohti uusia seikkailuja Keski-Vietnamissa.

Erityinen junamatka

Hoi ajoi meidät rautatieasemalle ja auttoi meitä löytämään makuuhyttimme yöjunasta, jolla meidän oli määrä matkustaa Danangiin. Se tarkoitti myös sitä, että meidän oli sanottava näkemiin Hoille, joka oli pitänyt meistä todella hyvää huolta. Se sai meidät vähän surullisiksi. Ennen kuin vilkutimme hänelle hyvästiksi, Hoi kertoi, että junamatkamme osui varsin erityisen päivän iltaan.

30. huhtikuuta muistettiin nimittäin Vietnamin jälleenyhdistymistä, joka oli tapahtunut 49 vuotta aikaisemmin. Se oli päivä, jolloin pohjoinen ja etelä yhdistyivät. Vaikka kyseessä oli puhdas sattuma, merkkipäivä teki junamatkastamme vieläkin erityisemmän.

Seuraavana aamuna heräsimme täysin uudessa osassa Vietnamia, ja junamatkan viimeiset tunnit vietimme maisemista nauttien. Perillä Danangissa meidät toivotti tervetulleeksi Tuan, joka toimi oppaanamme Hoi Anissa.

Lyhtyjen kaupunki

Saavuimme Hoi Anin kaupunkiin lounasaikaan, ja oppaamme Tuan suositteli meille loistavaa ruokapaikkaa. Söimme unohtumattoman lounaan Bánh Mì Phượngissa, jossa herkuttelimme täytetyillä patongeilla. Sen parempia patonkeja emme olleet koskaan maistaneet! Banh mi -patongeistaan tunnettu voileipäbaari on myös paikallisten suosikkipaikka. Kun kuuluisa keittiömestari Anthony Bourdain suositteli paikkaa dokumentissaan, se nousi myös kansainväliseen maineeseen. Menestyksen myötä paikka on kasvanut pienestä voileipäkojusta suosituksi kaksikerroksiseksi lounasravintolaksi.

Hotellin uima-altaalla vietetyn rentouttavan iltapäivän jälkeen oli aika tutustua Hoi Anin iltaelämään, mitä olimmekin innolla odottaneet. Kaupunki nimittäin tunnetaan kauniista lyhdyistään, joiden monenlaiset värit, kuviot ja muodot koristavat kirjaimellisesti jokaista nurkkaa ja sopukkaa. Lyhdyt olivat näyttäneet lumoavilta jo päivänvalossa, emmekä malttaneet odottaa näkevämme, miten ne syttyisivät pimeän tultua ja koko kaupunki valaistuisi niiden lempeästä hehkusta.

Emme todellakaan joutuneet pettymään. Joka ikisessä kadunkulmassa vallitsi taianomainen tunnelma, ja vietimme illan maistellen paikallisia herkkuja lyhtyjen kajossa. Sen jälkeen kävelimme joen varrella ja ihastelimme laivoja, jotka purjehtivat verkkaisesti ohitse.

Kahdella pyörällä vetten päällä

Seuraavana päivänä nousimme varhain, valmiina uusiin seikkailuihin. Tuan nouti meidät hotellilta, ja ajoimme yhdessä päämajaan hakemaan polkupyörät. Ohjelmassa oli nimittäin pyöräretki läheiseen käsityöläiskylään, mitä lapset odottivat erityisen innokkaasti. Ensin pyöräilimme Hoi Anin läpi, ja vaikka meitä hieman jännitti ajaminen vietnamilaisen liikenteen seassa, olimme jo tottuneet sen rytmiin. Olimme oppineet, että Vietnamissa liikenne on itse asiassa kuin iso joukkuepeli, jossa jokainen on vastuussa siitä, että kaikki pääsevät perille. Sekin auttoi, että Hoi Anissa liikenne oli jonkin verran rauhallisempaa kuin Hanoissa.

Vaikka kylään pääsi pyörällä myös siltaa pitkin, Tuanin mielestä se ei olisi ollut turvallista lasten kanssa. Siksi hän oli järjestänyt meille ja pyörillemme venekuljetuksen joen yli. Venematka oli oma pieni lisäseikkailunsa, joka teki retkestä entistäkin jännittävämmän.

Pyöräretki kylässä tarjosi lukemattomia elämyksiä ja kohtaamisia paikallisten kanssa, ja meidät toivotettiin lämpimästi tervetulleiksi kaikkialla.

Yhdellä ensimmäisistä pysähdyspaikoistamme tapasimme iäkkään pariskunnan, joka valmisti riisipannukakkuja. Saimme kokata itse kukin oman pannukakkumme, jotka lopuksi söimme maukkaan chilikastikkeen kera. Annos oli hyvin yksinkertainen, mutta maistui taivaalliselta.

Sen jälkeen vierailimme suuressa perhetemppelissä, jota on jatkuvasti laajennettu monien sukupolvien aikana. Perhetemppeleitä on kaikkialla Vietnamissa, missä esi-isien palvonta on keskeisessä asemassa. Paikalliset uskovat, että vainajien henget voivat edelleen vaikuttaa elävien maailmaan, joten on tärkeää pitää esi-isät tyytyväisinä säännöllisillä seremonioilla.

Ennen Hoi Aniin palaamista kävimme vielä tervehtimässä pariskuntaa, joka saa elantonsa kutomalla erikokoisia mattoja. Monet vietnamilaiset nukkuvat juuri tällaisilla matoilla, koska ne viilentävät oloa kovassa kuumuudessa. Pariskunta oli todella ystävällinen, ja lapset saivat kokeilla mattojen kutomista itsekin.

Palattuamme Hoi Aniin tutustuimme vielä oppaan johdolla vanhaan kaupunkiin, jonka jälkeen vietimme loppupäivän omissa oloissamme.

Tee-se-itse-temppuja ja köysiratoja

Vietimme viimeisen päivämme Hoi Anissa jännittävällä retkellä Ba Na Hillsien vaikuttavissa maisemissa.

Ennen kuin pääsimme kukkuloille asti, vierailimme yhdessä Hoi Anin monista lyhtypajoista, jossa opimme valmistamaan omat lyhtymme. Se oli meidän kaikkien mielestä hauska ja luova aloitus päivälle. Työpajan henkilökunta opasti meitä taitavasti, ja parin tunnin kuluttua olimme kukin askarrelleet kauniin lyhdyn kotiin vietäväksi. Olimme hieman huolissamme siitä, miten saisimme lyhdyt mahtumaan matkatavaroihimme, mutta kuten aina, vietnamilaisilla oli ongelmaan nokkela ratkaisu: lyhdyt voi taittaa kokoon, jolloin ne eivät vie juuri lainkaan tilaa.

Noin puolentoista tunnin ajomatkan jälkeen seisoimme Ba Na Hillsien juurella. Katselimme vehreiden vuorten yllä leijuvia gondolihissejä, ja pian istuimme itsekin sellaisen kyydissä matkalla huipulle. Vaikka köysiradat olivat meille laskettelureissuilta jo varsin tuttuja, tämä kokemus oli jotain aivan erityistä. Tuntui ihmeelliseltä keinua ilmassa ja katsella alapuolella siintäviä vihreitä metsiä ja pulppuavia vesiputouksia. Samalla oli vaikea käsittää, miten jotain näin upeaa on pystytty rakentamaan korkeaan vuoristoon tiheän viidakon keskelle.

Parinkymmenen minuutin kuluttua saavuimme huipulle, missä meitä odotti uskomaton elämys. Löysimme nimittäin keskeltä viidakkoa 1 400 metrin korkeudesta ranskalaisen kylän, japanilaisen teehuoneen ja useita kauniita kukkapuutarhoja. Alueella oli myös huvipuisto, ja lapsista oli hauskaa kokeilla erilaisia laitteita.

Olimme säästäneet viimeiseksi parhaan kohteen: kultaisen sillan. Silta rakennettiin vasta 2018, mutta näyttää siltä kuin se olisi seissyt paikallaan ikuisesti. Siitä on myös hyvin nopeasti tullut koko Vietnamin ikoninen symboli. Vaikka alkoi vähän sataa, kokemus oli mahtava. Siltaa kannattelevat jättiläiskädet tuntuivat nostavan meidätkin taivaalle, kun nautimme upeista näköaloista vuorille ja sademetsään.

Ho Chi Minh City

Vielä yhden Hoi Anissa vietetyn yön jälkeen oli taas aika jatkaa matkaa, tällä kertaa lentäen Danangista.

Vain tunnin lentomatkan jälkeen saavuimme Ho Chi Minh Cityyn, joka sijaitsi meille täysin uudessa osassa Vietnamia. Oppaamme Tien oli meitä vastassa lentokentällä, ja koska kello ei ollut vielä kovin paljon, päätimme syödä lounasta ja lähteä kaupunkikierrokselle ennen sisäänkirjautumista hotelliin.

Tien esitteli meille kaupungin kuuluisia maamerkkejä, kuten Jälleenyhdistymisen palatsin ja kauniin postitoimiston, ja antoi meille hyvän käsityksen Ho Chi Minh Cityn historiasta. Kävimme myös Vietnamin sodan uhrien museossa, mikä oli todella koskettava ja ajatuksia herättävä kokemus.

Päivän päätteeksi vierailimme sodanaikaisessa salakuljettajien bunkkerissa, joka on vain yksi monista kaupungista löytyvistä salaisista bunkkereista. Oli kiehtovaa nähdä, miten niitä oli piiloteltu ja hyödynnetty sodan aikana.

Loppuajan Ho Chi Minh Cityssä vietimme tutkimalla kaupunkia, kiertelemällä markkinoita ja ihastelemalla hienoa arkkitehtuuria. Hanoihin verrattuna Ho Chi Minh Cityn kadut olivat leveitä ja kaupunki tuntui avarammalta, mikä helpotti liikkumista.

Mekongin suisto

Viimeisenä päivänä Ho Chi Minh Cityssä teimme retken Mekongin suistoon, joka sijaitsee muutaman tunnin ajomatkan päässä kaupungista. Vietnamin ”riisikulhona” tunnettu Mekongin suisto kattaa yli 40 500 neliökilometrin kokoisen alueen. Suisto kuhisee eläimiä ja elämää, sillä sitä pitää kotinaan yli 17 miljoonaa ihmistä, jotka saavat elantonsa alueen luonnonvaroista.

Aloitimme seikkailumme veneretkellä. Tutustuimme ensin suistoon hieman isomman veneen kyydissä ja poikkesimme yhdelle alueen monista saarista. Siellä nautimme herkullisen lounaan, joka koostui vietnamilaisesta kotiruoasta ja Mekong-joesta pyydetystä tuoreesta kalasta. Maut olivat yhtä eläväisiä kuin meitä ympäröivät maisematkin.

Lounaan jälkeen kävimme kävelyllä kylässä, jossa tutustuimme paikallisten jokapäiväiseen elämään. Oli kiehtovaa katsella paalujen varaan rakennettuja taloja ja pieniä puutarhoja, joissa kyläläiset kasvattavat vihanneksia kotitarpeiksi.

Mekongin suistossa on lukemattomia kapeita kanavia, ja ennen kotiinlähtöä kävimme vielä yhdellä veneretkellä, tällä kertaa pienemmällä veneellä. Lipuminen hiljakseen pitkin kapeaa, tiheän kasvillisuuden ympäröimää vesireittiä oli mieleenpainuva kokemus. Korkeat palmut ja tiheät mangrovepuut muodostivat vihreän tunnelin, jonka läpi valo peilautui kauniisti veden pinnasta.

Päivä oli mahtava, ja retken aikana pääsimme lähelle luontoa ja näimme lukemattomia luonnonihmeitä.

Kalastajakaupunki aavikolla

Vietnamin-seikkailumme huipentui Mui Neen, joka oli meille täydellinen paikka rentoutua ja sulatella kaikkea matkalla kokemaamme.

Vaikka Vietnam on yksi maa, tuntui kuin olisimme vierailleet kolmessa eri maassa, koska Pohjois-, Keski- ja Etelä-Vietnamin väliset etäisyydet ja erot ovat todella suuria.

Mui Nessä koko perhe nautti kauniista hiekkarannoista, jotka kutsuivat rentoutumaan ja kuuntelemaan aaltojen kohinaa. Hotellin iso uima-allas oli myös iso hitti, etenkin auringon paahtaessa korkealta taivaalta. Iltaisin tutustuimme paikallisiin ravintoloihin ja herkulliseen vietnamilaiseen keittiöön – tuore kala ja muut merenelävät olivat suuria suosikkeja.

Teimme myös retken Mui Nen kuuluisille punaisille hiekkadyyneille. Alue muistutti minikokoista aavikkoa, ja oli hauskaa juosta ylös ja alas suurilla dyyneillä. Vierailimme lisäksi kalastajakylässä, missä oli ankkuroituna satoja värikkäitä kalastusveneitä. Nautimme sataman vilkkaasta tunnelmasta ja seurasimme mielenkiinnolla kalastajia, jotka toivat päivän saaliin maihin.

Mui Ne oli todella ihana päätös matkallemme. Viimeisenä iltana katselimme, kun paikalliset lapset pelasivat rannalla jalkapalloa auringon laskiessa horisonttiin.

Muistoja, jotka muuttivat meitä pysyvästi

Vietnamin-matkamme oli lumoava seikkailu täynnä unohtumattomia hetkiä! Meillä oli suuri ilo tavata uskomattoman lämminsydämisiä ja mukavia ihmisiä. Erityisesti paikalliset oppaamme saivat asiantuntemuksellaan ja vieraanvaraisuudellaan meidät tuntemaan olomme turvalliseksi ja tervetulleeksi koko matkan ajan.

Loimme muistoja koko loppuelämäksemme, ja vaikka olemme jo palanneet tuttuun arkeen, elämämme ei tule enää koskaan olemaan aivan samanlaista. Juuri sitä matkustaminen tekee meille kaikille: se jättää jälkensä, tuo elämäämme uusia näkökulmia ja luo muistoja, jotka muuttavat meitä pysyvästi.

/Mira ja Dino

TourCompass – Turistista matkalaiseksi