Matkakertomus Tansaniasta: Varoitus! Seuraava kertomus voi aiheuttaa vastustamatonta halua lähteä safarille.

Kollegamme Anne-Sophie oli ensimmäistä kertaa safarilla Afrikassa huhtikuussa 2019. Voit lukea hänen kokemuksistaan alla.

Ei ole helppo löytää sanoja kuvailemaan safariani, mutta pyrin tekemään parhaani. Minulla on onni olla töissä Afrikkasafarilla, ja kuten monet kollegani, myös minä päätin lähteä Tansaniaan testaamaan suosittua safarimatkaamme.

Palasin kotiin vain muutama päivä sitten, ja ”matkafiilis” – siis se tunne, joka kutkuttaa vatsanpohjassa uuteen paikkaan matkustaessa – alkaa pikkuhiljaa laantua nyt kun olen taas mukavuusalueellani. Kaikki ympärilläni oli niin todellista ja autenttista, mutta samanaikaisesti niin kaukana omasta maailmastani, että välillä tuntuu kuin koko matka olisi ollut vain unta ja että olisin jotenkin joutunut ihmeelliseen rinnakkaismaailmaan.

Yksi sana tulee väistämättä mieleeni, kun muistelen matkaa: huikea. Niin moni asia tuntui huikealta. Tiesin, että tulisin kokemaan paljon jyrkkiä vastakohtia, mutta en kuitenkaan ollut valmistautunut siihen, kuinka paljon aikaa niiden sulattelu vaati. Ensimmäinen päivä oli lievästi sanottuna päätä huimaava. Kaikki aistini yksinkertaisesti aktivoituivat yhdellä kertaa: ihmisten äänet, kun he tervehtivät toisiaan iloisesti swahilinkielellä ”Jambo! Karibu!” – ”Hei! Tervetuloa!”, maanläheinen sateen ja kosteuden tuoksu, tuoreen mangon makeanhapan maku, polttavassa kuumuudessa muodostuvat hikipisarat ja värikkäisiin vaatteisiin pukeutuneet naiset, jotka kulkivat toreilla ja markkinoilla korit päänsä päällä. Ajoimme ensimmäisen päivän aikana monta tuntia, ja nähtävää riitti aivan valtavasti.

Ajoimme ohi paikallisen tienvarsitorin.

Seuraavana päivänä, kun olimme ajaneet läpi kaoottisen ruuhkaisten kaupunkien, joiden kadut olivat täynnä ihmisiä ja kotieläimiä, näimme vihdoinkin ensimmäiset villit eläimet luonnollisessa elinympäristössään. Safariautossa tunnelma oli yllättävän hiljainen, kun kaikki keskittyivät eläinten tarkkailuun. Ja aivan yhtäkkiä tien yli rynnisti valtava lauma seeproja ja gnuuantilooppeja. Eläinten kotiseudulle saapuessa tulee hyvin nopeasti selväksi, että ihmiset ovat täällä vain läpikulkumatkalla. Puun alla varjossa nukkui esimerkiksi pari leijonaa, jotka eivät olleet moksiskaan lähistöllä ajavasta safariautosta.

Gepardi hiipi savannin korkeassa ruohossa, ja tuijotin sitä kiikarin läpi henkeäni pidätellen. Yritin pysyä mahdollisimman liikkumatta, jotta en rikkoisi lumousta. Muutamaa tuntia myöhemmin, kun keskipäivä oli kuumimmillaan, näin hyeenan viilentämässä tassujaan tien vieressä olevalla juomapaikalla, josta se katseli meitä varautuneen oloisesti. Kirahvit ja norsut vaelsivat rauhakseen ympäriinsä, ja leppoisassa tunnelmassa ajan kulku tuntui merkityksettömältä. Toisena lomapäivänäni saatoin vihdoin päästää irti viimeisistäkin stressinrippeistä ja nauttia täysin rinnoin hitaasti soljuvista tunneista ja päivistä.

Safarilla ajetaan paljon, ja voit istua autossa jopa tunteja näkemättä yhtään ihmistä. Sen sijaan vehreässä maisemassa voi bongata paviaaneja, muuttolintuja ja tuhansia muita eläimiä. Nyt muuten tiedän, miten valkoiset haikarat talvehtivat😉 Safarilla majoitutaan ylellisissä safariteltoissa ja lodgeissa, jotka muodostavat melkoisen kontrastin vain muutaman kilometrin päässä sijaitsevan Ngorongoron suojelualueen masaiden perinteisille savimajoille. Serengetin luksusleireissä vierailee yön aikana paljon erilaisia eläimiä. Teltassasi voit hyvällä tuurilla jopa kuunnella leijonan karjuvan kaukaisuudessa, mutta itse en sitä ikävä kyllä päässyt kokemaan. Seeproja, kirahveja ja hyeenoja kyllä riitti; kuulin niiden juoksentelevan ympäriinsä vain metrien päässä teltastani, joten villistä luonnosta minut erotti vain telttakangas!!

Auringonlasku Serengeti Wild Campissa juuri ennen eläinten ”yöjuoksun” alkamista.

Koskaan ei voi sanoa etukäteen, mitä eläimiä safarilla tulee näkemään, ja juuri se tekee kokemuksesta niin mielenkiintoisen – erityisen palkitsevalta tuntuu bongata jokin harvinaisemmista eläimistä. Näin kiikarieni läpi neljä pensassarvikuonoa (uhanalainen laji, jota salametsästetään ja myydään pimeillä markkinoilla) Ngorongoron kraatterissa. Yhtään leopardia en nähnyt, mutta arkoina eläiminä niitä onkin varsin vaikea havaita. Siinäpä hyvä syy palata takaisin kokeilemaan onneaan uudelleen!

Anne-Sophie,

TourCompass – Turistista matkalaiseksi