Matkakertomus Thaimaasta: Mae Hong Son Loop – Thaimaan kaunein “roadtrip“

Aasian Product Managerimme Michelle matkusti keväällä 2024 Pohjois-Thaimaahan. Yksi Michellen matkan kohokohdista oli Mae Hong Son -kierros, joka teki suuren vaikutuksen. Lue Michellen matkakokemuksista alta.

Rakastuin sillä silmänräpäyksellä, kun ensimmäistä kertaa astuin Pohjois-Thaimaan maaperälle. Tiesin, että palaisin vielä takaisin, sillä halusin kokea lisää ja nähdä lisää. Halusin kiertää enemmän maan pohjoisosaa, joka on täynnä henkeäsalpaavaa luontoa, kulttuurikohtaamisia ja autenttisia elämyksiä. Sain mahdollisuuden tehdä juuri niin huhtikuussa 2024.

Lähdin kiertämään Mae Hong Son -reittiä suosikkikaupungistani Chiang Maista. Kierros muodostaa 660 kilometriä pitkän silmukan, joka kiemurtelee Pohjois-Thaimaan viehättävissä vuoristomaisemissa. Reitin varrella on 1 864 jyrkkää mutkaa, joiden takaa paljastuu salaisia laaksoja, vehreitä metsiä, pieniä kyliä ja henkeäsalpaavia näköaloja.

Ensimmäiseksi otin kurssin kohti viehättävää Mae Sariangin pikkukaupunkia. Matkan varrella poikkesin majesteettisella Mae Ya -vesiputouksella, joka on yksi Pohjois-Thaimaan kauneimmista. Olen nähnyt monta putousta, mutta Mae Ya teki minuun erityisen suuren vaikutuksen. Mae Yan vesi nimittäin putoaa peräti 250 metrin matkan pitkin leveää, polveilevaa kallioseinämää ja muodostaa useita pieniä altaita – näky on todella kiehtova!

Vierailin myös Ob Luangin kansallispuistossa, joka tunnetaan dramaattisista maisemistaan. Puistossa kävin katsomassa kapeaa ja syvää kanjonia, jonka Mae Chaem -joki on uurtanut kallioseinämien keskelle. Kanjonia kutsutaan myös nimellä ”The Kissing Cliff”, koska vastakkaiset kallioseinämät muistuttavat suutelevia kasvoja.

Oli melkein pimeää, kun pääsin perille Mae Sariangiin. Löysin hotellin läheltä hyvän ravintolan ja tilasin grillattua kalaa papaijasalaatin kera – se on yksi ”go-to”-annoksistani, kun olen Thaimaassa. Sen jälkeen tein pienen kierroksen kaupungilla ja löysin viihtyisän pikku baarin, missä nautin kylmän Chang-oluen.

Seuraavana aamuna nousin varhain, koska halusin nähdä kaupungin päivänvalossa. Oli yksinkertaisesti maagista kulkea kaduilla samalla kun kaupunki ympärillä heräsi ja aurinko nousi verkalleen. Toiset avasivat pieniä kauppojaan, kun taas toiset matkasivat töihin skoottereilla, jotka ohi viilettäessään saivat kaupungin pienet värikkäät lyhdyt melkein heilumaan puolelta toiselle.

Seuraavaksi jätin Mae Sariangin taakseni ja jatkoin matkaa kohti Mae Hong Sonia. Köröttelin mutkittelevia teitä pitkin pieneen Ban Huay Homin kylään, jota ympäröivät vuoret ja vehreä luonto. Kylä on karen-heimon koti, ja saapuessani minua oli vastassa paikallinen karen-perhe, joka asuu suuressa, perinteisessä puutalossa. Perhe saa elantonsa maanviljelystä ja perinteisestä kudonnasta, ja he pyörittävät myös kahvilaa kotonaan.

Kylä on osa Mae La Noi Royal Projectia, jonka Thaimaan entinen kuningas ja kuningatar perustivat. Samalla kun siemailin kotona keitettyä kahvia, perhe kertoi minulle hankkeen tavoitteesta torjua oopiumin viljelyä ja parantaa paikallisten ihmisten elinoloja kestävän maatalouden avulla. He kertoivat, miten hanke on muuttanut heidän elämäänsä ja miten he ovat siirtyneet oopiumin viljelystä lampaiden kasvatukseen ja vaihtoehtoisten viljelykasvien, kuten kahvin ja riisin, viljelyyn.

Sen jälkeen minulla oli mahdollisuus kokeilla perinteistä kudontaa heidän työpajassaan, jossa tutustuin luoviin käsitöihin, kuten mattoihin ja pukuihin.

Lopuksi he veivät minut kierrokselle laajoille mailleen katsomaan rauhallisesti laiduntavia lampaita ja kauniita kahviviljelmiä ja riisiterasseja. Oli inspiroivaa nähdä, että hanke ei ole ainoastaan muuttanut heidän elinkeinojaan vaan myös edistänyt koko alueen kestävää tulevaisuutta.

Ajoin seuraavaksi Pai-joelle, missä minun oli määrä matkustaa perinteisellä moottoriveneellä Huay Pu Kengin kylään, jonne pääsee vain vesiteitse. Venematka luonnonkauniilla joella oli uskomattoman viehättävä, ja matkan varrella näin liskoja ja erilaisia lintulajeja.

Huay Pu Kengissä asuvan kayan-heimon naiset tunnetaan siitä, että he käyttävät kaulansa ympärillä messinkirenkaita, mistä he ovat myös saaneet lempinimensä ”Long Neck”. Koska kylään ei ole helppo päästä, siellä vierailee vain vähän muita matkailijoita. Itse asiassa en tavannut siellä yhtään turistia, ja sitä pidetäänkin maakunnan autenttisimpana ”long neck -kylänä”. Kävelin kylän pääkatua pitkin ja ryhdyin juttusille erään paikallisen naisen kanssa. Hän oli ainoa, joka puhui englantia, ja myös ainoa kyläläinen, joka oli käynyt Thaimaan rajojen ulkopuolella. Kysyin, voisinko ottaa hänestä valokuvan, mihin hän suostui, ja kun hän näki oman kuvansa, hän huokaisi ”wow, so beautiful”. En voisi olla enempää samaa mieltä, ja voisimme kaikki ottaa oppia hänen itsevarmuudestaan!

Myöhään iltapäivällä saavuin Mae Hong Sonin kaupunkiin. Illan tullen kävin kävelyllä kaupungin Walking Streetillä, joka muuttuu hämärän laskeutuessa vilkkaaksi iltatoriksi. Kiertelin lukemattomia ruokakojuja ja ihmettelin vesi kielellä monia paikallisia erikoisuuksia – valinta oli mahdoton, joten päädyin syömään vähän kaikkea. Ilta-ateria nautittiin matalan pöydän ääressä matolla istuen, aivan kuten paikallisilla on tapana. Takanani kohosi Wat Chong Kham -temppeli, joka heijastui kauniisti kaupungin tyynen järven pinnasta.

Seuraavana aamuna päätin taas nousta varhain, koska olin kuullut, että Mae Hong Sonin auringonnousu Wat Phra That Doi Kongmu -temppelistä katsottuna on uskomattoman kaunis. Temppeli sijaitsee kukkulan laella, josta avautuu upea panoraamanäköala Mae Hong Sonin usvaisiin laaksoihin ja ympäröiville vuorille. Kun aurinko vihdoin alkoi nousta, rauhaisia hiljaisuus kosketti minua. Oli uskomattoman hienoa katsella, kuinka kultainen valo täytti maiseman ja loi taianomaista tunnelmaa.

Auringon noustua suuntasin kaupungin aamutorille. Toria vastapäätä löysin pienen aamiaisravintolan, jossa tarjoiltiin perinteistä Jok Moo Sapia eli riisikeittoa. Mausteinen keitto maistui taivaallisen hyvältä.

Myöhemmin samana päivänä vierailin Ban Rak Thain viehättävässä vuoristokylässä. Kylän perustivat kiinalaiset maahanmuuttajat – pääasiassa Yunnanin maakunnasta tulleet sotilaat – jotka pakenivat tänne Kiinan sisällissodan jälkeen. Kävelin teeviljelmien poikki kukkulan laelle, josta avautui henkeäsalpaavan hieno näköala pelloille, kaupunkiin ja järvelle, jonka pinnasta heijastuivat ympäröivät vuoret. Kävelin myös kaupungin pääkadulla, mistä löysin teetä ja paikallisia pikkupurtavia myyvän liikkeen.

Matkalla takaisin Mae Hong Soniin poikkesin Phu Klonissa, joka tunnetaan luonnollisista kuumista lähteistään ja mutalähteistään. Mutanaamio tuli todella tarpeeseen niin monen ajokilometrin ja autossa vietettyjen tuntien jälkeen. En tiedä, oliko se vain mielikuvitustani, mutta ihoni tuntui todella hehkuvan hoidon jälkeen, ja tunsin oloni rentoutuneeksi ja virkeäksi.

Seuraavana päivänä lähdin ajamaan Mae Hong Sonista kohti Pain kaupunkia. Matkan varrella pysähdyin Ban Cha Bon kylässä, joka on lahu-heimon koti. Söin lounaan paikallisessa ravintolassa, jonka ruokailualue oli rakennettu kukkulan rinteille, ja nautin kauniista näkymistä ympäröiville vuorille. Paluumatkalla autolle tapasin kolme lahu-heimon naista, jotka istuivat ompelemassa ja kirjailemassa, ja ostin heiltä pienen meikkilaukun vähän yli eurolla.

Ennen Paihin saapumista pysähdyin Ta-Pai-sillalla, jonka japanilaiset joukot rakensivat osana huoltoreittiään toisen maailmansodan aikana vuonna 1942.

Saavuin vihdoin Paihin, kaupunkiin, jonka kokemista olin todella odottanut. Minun on myönnettävä, että koin pienen järkytyksen. Kaupungissa oli nimittäin ihmisiä! Koska matkustin huhtikuussa, joka on Thaimaassa matalasesonkia, olin tavannut reissun aikana vain vähän muita matkailijoita. He näyttivätkin kaikki kerääntyneen Paihin! Farkkushortsit, bandanat ja hippi-/boheemitunnelma kuvailevat Pain ilmapiiriä parhaiten. Kaupungissa on viihtyisiä kahviloita ja baareja, elävää musiikkia, hyviä ravintoloita ja pieniä kauppoja, joissa myydään virkattuja laukkuja ja koruja.

Yksi kohokohdista oli kuitenkin edessä vasta seuraavana päivänä, jolloin vierailin Pai Canyonissa. Pai Canyon on muodostunut tuulen ja sateen aiheuttamasta eroosiosta, joka on nakertanut maastoon kapeita polkuja, jyrkkiä kanjoneita ja syviä rotkoja. Ensimmäinen, mitä näin, oli terrakotanvärinen maa ja hienot hiekkakivijyrkänteet. Olin jopa hieman häkeltynyt vaikuttavista panoraamanäkymistä. Vau, mikä paikka!

Seikkailuni Pohjois-Thaimaassa päättyi takaisin Chiang Maihin, jossa minulla oli mukavasti aikaa sulatella matkan aikana kerättyjä kokemuksia ennen kuin palasin takaisin kotiin.

Mae Hong Son -kierros on enemmän kuin matka – se on kokemus, jossa yhdistyy kaikki se, mitä rakastan Thaimaassa: upeat maisemat, kulttuurielämykset ja tunne siitä, että on kaukana arjesta.

Michelle,

TourCompass – turistista matkalaiseksi