Matkakertomus Botswanasta: telttaleiri viidakon keskellä

Afrikka-asiantuntijamme Winnie palasi Okavangon suistoon toukokuussa 2019 kierreltyään muutaman vuoden muissa osissa Afrikkaa.

Ensimmäinen kosketukseni Afrikkaan tapahtui 15 vuotta sitten kahden viikon leirisafarilla Botswanassa.

Nukuin pikkuriikkisessä teltassa villin luonnon keskellä, leiripaikka vaihtui lähes joka yö, ja WC:nä toimi pelkkä maahan kaivettu reikä. Yhtenä yönä hyeena pissasi telttani päälle, ja iltaisin nuotiopiirimme houkutteli paikalle jos jonkinlaista nelijalkaista uskalikkoa.

Rakastuin täydellisesti! Elin Afrikka-kuplassani kuukausikaupalla kotiinpaluuni jälkeen, ja olen ollut aina siitä asti yhtä palavasti rakastunut Afrikkaan.

Viimeisen 15 vuoden aikana olen saanut majoittua monessa erinomaisessa hotellissa ja lodgessa ympäri maailman. Ehkä syy on siinä, tai ehkä 15 vuotta lisää ikää on tehnyt tehtävänsä, mutta ajatus pikkuisesta teltasta keskellä norsupolkua ei kenties tunnu enää yhtä houkuttelevalta kuin silloin aikoinaan.

Kaikesta huolimatta olen päättänyt lähteä kolmen päivän leirisafarille Botswanassa sijaitsevaan Okavangon suistoon.

Kun saavun leiriini ensimmäisenä iltana, pimeä on ehtinyt jo laskeutua. Lyhdyt ja leirinuotio valaisevat leiriä, jonka henkilökunta toivottaa minut tervetulleeksi iloisin hymyin. Minut ohjataan telttaani, jonka mukavuudet ovat aivan eri luokkaa kuin 15 vuotta sitten. Teltat on jo pystytetty, ja niiden ulkopuolella tunnelmalliset lyhdyt näyttävät tietä.

Teltat ovat tilavia, n. 12 m2, ja kenttäsängyssäni on ihan oikea patja ja tyynyt. Seisomaan mahtuu hyvin, ja kalustukseen kuuluvat myös vaatekaappi ja yöpöytä. Mikä kontrasti viidentoista vuoden takaiseen makuualustaan ja makuupussiin, jotka pedattiin suoraan maan päälle! Valoa tuo aurinkokennolamppu, mutta saan myös oman taskulampun. Toisella puolella telttaa on pieni ”kangasovi”, josta opas näyttää minulle tien ”kylpyhuoneeseeni”. Yläpuolellani tähdet tuikkivat kirkkaina. Paksussa oksassa roikkuu iso säiliö, jonka alaosaan on kiinnitetty suihkupää – se toimii suihkunani koko reissun ajan. Toisella puolella teltta-kylpyhuonetta on maahan kaivettu reikä, jonka päällä seisova rakennelma on ikioma ”bushtoilet”-vessani. Kylpyhuoneessa on kangasseinät, joten olen varmasti suojassa katseilta ja voin rauhassa nauttia ilta-aterialla lasillisen viiniä, vaikka se tietääkin yöllistä vessareissua.

Minut kutsutaan istumaan nuotion ääreen, saan käteeni lasillisen kylmää valkoviiniä (jälleen yksi parannus 15 vuoden takaiseen) ja käännän katseeni yläilmoihin. Tähtitaivas on juuri niin upea kuin muistinkin. Keinovalot eivät häiritse satumaista näkymää, joka saa minut jälleen kerran menettämään sydämeni Botswanalle.

Ruoka oli hyvää edellisellä kerralla, ja niin on myös tällä matkalla. Ateria on maukas ja täyttävä, mikä on safarimatkalla erityisen tärkeää. Vetäydyn väsyneenä ja kylläisenä telttaani. Aitoon Karen Blixen -tyyliin pesen kasvoni lämpimällä vedellä teltan ulkopuolella olevassa pienessä pesualtaassa, jonka jälkeen ryömin hyväntuoksuisten lakanoiden väliin ja nukahdan saman tien.

Kellon lähestyessä aamuneljää illan rauha on muisto vain.

Jossain norsu aloittaa valtavan metakan. Se töräyttelee torviaan, tömistelee ja kirkuu kuin henkensä kaupalla. Tiedän, että teltassani olen 100 % turvassa, joten makoilen rauhassa hymyillen ja yritän arvata, mitä ulkona oikein tapahtuu. Ehkä se on vihainen toiselle norsulle, tai ehkä se on leijonalauman hyökkäyksen kohteena? Silloin tällöin kuulen norsun mellastuksen seassa impalojen ääniä, ja luulen tunnistavani taustalla myös hyeenojen naurun. Jonkin ajan kuluttua hiljaisuus laskeutuu jälleen leirin ylle, ja nukahdan uudelleen.

Suistossa päiville muodostuu oma rytminsä. Minut herätetään ennen auringonnousua, ja saan taas lämmintä vettä pesualtaaseeni. Peseytymisen ja aamiaisen jälkeen on aika lähteä game drive -ajelulle. Takaisin leiriin palataan lounasaikaan, ja lounaan jälkeen minun on otettava nokoset korvatakseni aamun keskeytyneet unet. Kun herään, lämmin suihku on valmis, ja saan peseytyä päästä varpaisiin avaran taivaan alla. Teltan ulkopuolella on pieni pöytä ja tuoli, johon istahdan kuivattelemaan hiuksiani. Yhtäkkiä telttani takaa kuuluu melskettä. Lähden tutkimaan asiaa, ja näen puiden välissä remuavan valtavan norsun. Vilkaisen henkilökuntaa, mutta he antavat minulle ”thumbs up” -merkin: kaikki on kunnossa, nauti vain näkymästä. Jään siis seuraamaan norsun edesottamuksia ja minulle on jälleen kerran selvää – aivan kuten 15 vuotta sitten – miksi Botswanan Okavangon suistossa kannattaa majoittua teltassa.

Winnie,

TourCompass – Turistista matkalaiseksi

Haluatko lukea lisää Winnien matkasta Botswanaan? Winnie kertoo kokemuksistaan matkakertomuksessaan Takaisin Okavangon suistoon.