Matkakertomus Vietnamista : Sapa

Lue Michellen matkakertomus Vietnamin Sapasta, jossa hän vieraili tammikuussa 2018.

Opas auttoi meidät matkalaukkuinemme Hanoin rautatieasemalle. Kun yöjuna Lao Caihin lipui laituriin, nostimme matkalaukkumme sisään ja etsimme makuuvaunusta hyttimme, jossa oli tilaa neljälle nukkujalle. Jaoimme hytin kahden ranskalaisnaisen kanssa. Juna oli siisti ja hieno. Hyttimme sänkyihin oli pedattu puhtaat lakanat, tyynyliinat ja pussilakanat. Kunkin sängyn vieressä oli yövalaisin ja paikka, mihin laskea kamera ja kännykkä. Pienestä korista löytyi ilmaiseksi vettä, hammasharja ja pientä purtavaa. Olimme molemmat väsyneitä, joten menimme nopeasti yöpuulle.

Lao Cain asemalle saavuttuamme tapasimme oppaamme ja kuljettajan, joka vei meidät hotellillemme Sapaan. Sapassa ilma oli sumuinen ja lämpötila vain 8 astetta. Ensimmäinen retki oli ohjelmassa onneksi vasta iltapäivällä, joten näytti siltä, että sää ehtisi seljetä hyvissä ajoin. Meillä oli siis aikaa syödä aamiaista, ottaa kylpy ja purkaa matkalaukut.

Lepohetken jälkeen lähdimme kaupungille kävelylle ja kuljimme pitkin pääkatua, jonka varrella riitti vieri vieressä kauppoja, kahviloita ja ravintoloita. Tien toisessa päässä on keskusaukio, jossa sijaitsee myös kaupungin katolinen kirkko. Aukio toimii paikallisten kokoontumispaikkana ja toisinaan myös markkinapaikkana, jossa vuoristolaiset myyvät käsitöitään. Selkeinä päivinä sieltä voi nähdä kaukana siintävän Fansipanin, Vietnamin korkeimman vuoren.

Hieman kauempaa tien varrelta löysimme hyvän ravintolan, jossa nautimme maukkaan lounaan. Lounaan jälkeen palasimme takaisin hotellille, jossa opas ja kuljettaja jo odottivat meitä. Matka suuntautui kaupungin laitamille, jossa pääsisimme nauttimaan Sapan kauniista maisemista ja tutustumaan paikallisiin vuoristoheimoihin.

Autosta ulos astuttuamme ei mennyt kauaa ennen kuin kaksi perinteisiin asuihin ja nykyaikaisiin talvitakkeihin pukeutunutta hmong-naista toivotti meidät tervetulleiksi kysellen ”How are you?” ja ”What’s your name?”. Naiset kulkivat kanssamme ja kertoivat meille englanniksi murtaen nimensä ja ikänsä lisäksi miehistään ja lapsistaan. Seuralaisista ei ollut meille haittaa, sillä matkustaessamme meistä on erityisen hienoa tavata paikallisia ihmisiä ja kuulla heidän elämästään ja kulttuuristaan.

Kun kielitaito ei ihan riittänyt jutusteluun, opas auttoi tulkkaamalla. Naiset kertoivat meille, millaista oli kasvaa ja elää Sapassa, mikä teki meihin suuren vaikutuksen. Kun parituntisen juttutuokion jälkeen tiemme erosivat, meillä molemmilla oli hymy huulilla. Emme voineet kuin ihailla näitä kahta kaunista ja vahvaa naista. Vaikka he elivät hyvin alkeellisissa oloissa, he olivat kuitenkin täynnä iloa ja tarttuvaa naurua.

Tammikuussa Sapassa on talvi, joten emme päässeet näkemään vihreitä riisipeltoja. Siitä huolimatta kaikkialla oli uskomattoman kaunista. Riisiterassit ovat tammikuussa väriltään vihreänruskeita. Kun sumu hellittää ja aurinko kurkistaa pilvien takaa, voi hyvin kuvitella, kuinka kaunista täällä on kevään ja syksyn tullessa. Rouva Moon kotona jalat ihanassa yrttikylvyssä istuessa ja laaksojen ja riisipeltojen yli katsellessa ei voi muuta kuin olla hieman kateellinen hmongien nauttimista näköaloista.

Michelle,

TourCompass – Turistista matkalaiseksi