Matkakertomus Perusta: seikkailuni Amazonissa

Tuotepäällikkömme Nadia osallistui seikkailukiertomatkalle Perussa vuoden 2024 huhtikuussa. Hän vieraili matkallaan Puerto Maldonadossa Amazonin sademetsässä. Lue hänen seikkailuistaan alta.

Olin ehtinyt kierrellä Perussa jo kaksi viikkoa ennen kuin hyppäsin lennolle Puerto Maldonadoon. Jokainen näkemäni paikka oli toistaan erilaisempi, joten odotin innolla, mitä kaikkea pääsisin näkemään Amazonissa.

Se oli eniten odottamiani kohteita, ja intoni oli käsin kosketeltavissa. Minua kiehtoi ajatus luonnon ja villieläinten näkemisestä läheltä, joten hädin tuskin maltoin odottaa kohteeseen pääsemistä.

Olin ensimmäinen matkustaja, joka nousi veneeseen Amazonjoella, ja veneen keinuminen puolelta toiselle toi matkaan omaa jännitystään. Veteen putoaminen ei juurikaan houkutellut, varsinkin kun tiesin, millaisia eläimiä siellä voisi lymyillä.

Kun saavuimme majoituspaikkaamme, nautimme lounaan ja lähdimme ensimmäiselle seikkailullemme. Puin päälleni pitkälahkeiset housut ja pitkähihaisen paidan ja suihkutin itseni hyttyskarkotteella.

Ensimmäisellä retkellä näin useita eksoottisia eläimiä, kuten värikkäitä arapapukaijoja, agoutin, vihreän hämähäkin ja laiskiaisen. Opas kertoi kiehtovia yksityiskohtia eri kasvien ja puiden lääkinnällisistä ominaisuuksista, mikä teki kokemuksesta entistäkin opettavaisemman.

Menimme samana päivänä illallisen jälkeen vielä toiselle retkelle, tällä kertaa venematkalle. Meitä pyydettiin katsomaan, näkyisikö veden pinnalla kiiluvia silmiä. Yhtäkkiä vene pysähtyi ja opas osoitti rannalle. Pensaikosta kuului rapinaa. Opas suuntasi taskulamppunsa valon sinne varovasti, ja sieltä paljastui kokonainen capybaraperhe! Näky pisti väkisinkin hymyilemään. Vene lipui hiljakseen joen törmää myöten, kunnes opas sytytti taas taskulamppunsa. Hän oli huomannut rannikolla lepäävän kaimaanin. Olin jännittynyt veneen lähestyessä kaimaania, mutta se todennäköisesti pelkäsi meitä enemmän kuin me sitä, kun se yhtäkkiä sukelsi veteen piiloon.

Yöllä kuuntelin kaikkia eksoottisia ääniä maatessani hyttysverkon alla, joka oli pujotettu lujasti patjan alle. Bungalowin ikkunoita peittivät vain verkot, joten eläinten yölliset touhut kuuluivat sisälle hyvin. Osa äänistä kuulosti tulevan hyvinkin läheltä, mutta lopulta nukahdin ja näin unia päivän seikkailuista.

Seuraavana päivänä huomasin, että katon rajassa liikkui kaksi tummaa hahmoa. Ensivilkaisulla ne näyttivät tarantelloilta, ja säikähdin vähäsen. Tarkemmalla vilkaisulla huomasin kuitenkin, että majaani oli harhautunut kaksi lepakkoa! Opas sanoi, että sellaista ei tapahdu usein ja että lepakoista kannattaisi olla kiitollinen, koska ne söisivät kaikki torakat ja hämähäkit.

Vaikka halusin päästä lähelle eläimiä, en olisi voinut kuvitellutkaan nukkuvani samassa huoneessa kahden lepakon kanssa. Näin jälkeenpäin ajatellen kokemus oli kuitenkin hauska ja mieleenpainuva.

Samana päivänä lähdimme toiselle retkelle, jossa oli runsaasti mahdollisuuksia tutustua paikalliseen luontoon. Kävellessämme viidakon läpi kuulimme yhtäkkiä kovaa karjuntaa – mölyapinoita! On uskomatonta, että niin pienistä eläimistä voi lähteä niin kova ääni. Sen jälkeen näimme ryhmän kapusiiniapinoita, jotka pakenivat mölyapinoiden metakkaa. Ne liikkuivat heilauttamalla itsensä oksalta toiselle aivan meidän yläpuoleltamme. Matkan varrella näimme myös useita erilaisia eksoottisia lintuja ja värikkäitä sammakoita.

Eksoottisia eläinkohtaamisia riitti myös retkien ulkopuolella. Näin useita eläimiä myös majapaikkamme alueella. Kun palasimme bungalowille matkan jälkeen, keskellä polkua oli tukaani, joka aloitti meille esityksen. Se tanssi puolelta toiselle eikä tuntunut pelkäävän meitä lainkaan. Se oli pikemminkin varsin utelias.

Samana iltapäivänä eräs kiertomatkalle osallistunut mies mainitsi haluavansa nähdä tarantellan. Opas sanoi, että voisimme kokoontua ravintolan edessä juuri ennen illallista. Ajatus tarantellan näkemisestä hiukan jännitti, mutta olin liian utelias olemaan lähtemättä mukaan. Seurasimme opasta ravintolan luokse johtavan polun varrella olevan palmupuun juurelle. Siellä oli suurin koskaan näkemäni tarantella! Vaikka pelkäänkin tarantelloja, minun oli aivan pakko tarkastella sitä lähempää, sillä se oli uskomattoman kiehtova.

Kiertomatkani Amazoniin oli täynnä upeaa nähtävää ja koettavaa, ja se oli todella ikimuistoinen kokemus.

Nadia

TourCompass – Turistista matkalaiseksi​!