Matkakertomus Etelä-Afrikasta: Näin Pöytävuori huiputetaan

Booking Specialistimme Kenneth vieraili Etelä-Afrikassa marraskuussa 2023. Alla voit lukea hänen seikkailuistaan Kapkaupungissa.

Herätyskello soi kello 3.30 aamulla. Vaikka kroppani oli hieman väsynyt ja uni viipyili vielä silmissäni, tunsin itseni innostuneeksi ja energiseksi. Oli nimittäin vihdoin se päivä, jolloin kiipeäisin vuorelle!

Vuori, jolle minun oli tarkoitus kiivetä, oli Table Mountain eli Pöytävuori, joka sijaitsee aivan Kapkaupungin eteläpuolella ja kohoaa 1 086 metrin korkeuteen. Olin nähnyt sen horisontissa useaan otteeseen niiden päivien aikana, jotka olimme jo viettäneet kaupungissa ja sen ympäristössä. Ja nyt olin valmis näkemään sen läheltä.

Aamuneljältä seisoin vastaanotossa ylläni vaellushousut, takki ja kaikki sellaiset varusteet, jotka ovat tarpeen varhaisena kevätaamuna, kun Kapkaupungissa on vielä kylmä. Oppaamme Pierre – vanhempi herrasmies, joka tunnetaan myös nimellä Pete ja jolle vuori on selvästi henkilökohtaisesti tärkeä paikka – oli jo paikalla sauvojen ja retkieväiden kanssa, ja jaoimme nämä tarvikkeet nopeasti keskenämme. Eväspaketti koostui omenoista, erilaisista patukoista, pähkinöistä ja makeisista. Hotellin kanssa tehdyn sopimuksen mukaan meille oli tarjoiltu myös täyttävä aamiainen. Olin siis täysin vakuuttunut siitä, että ne riittäisivät hyvin 2,5–3 tunnin vaellukselle.

Kello 5 aamulla, kun oli vielä pimeää, seisoimme polun päässä valmiina aloittamaan nousun kohti Platteklipin rotkoa.

Platteklip Gorge -polku on noin 2,6 kilometrin pituinen patikkareitti, joka sijaitsee Pöytävuoren eteläpuolella. Se on suhteellisen rankka ja melko intensiivinen, mutta myös lyhin reitti huipulle. Tänä aamuna minua kiinnosti vain yksi tie, ja se vei ylöspäin!

Pete oli oikea tarinankertoja. Hän aloitti patikkaretken kertomalla meille vuoresta ja siihen liittyvistä myyteistä, villieläimistä ja luonnosta tällä puolella vuorta, ja lopetti tarinointinsa vasta siinä vaiheessa kun saavuimme huipulle. Hänen tapansa kertoa oli niin innokas ja empaattinen, että tiesin heti pitäväni hänestä ja hänen tarinoistaan.

Nousimme vuorelle rauhalliseen tahtiin, jotta kaikki viiden hengen ryhmässä pysyivät varmasti mukana. Meillä oli otsalamput päällä ensimmäisen tunnin ajan, mutta vielä nukkuvan Kapkaupungin kaduilta loistava valo oli aivan takanamme, joten pimeässä ei koskaan tuntenut olevansa täysin yksin.

Kun päivä vihdoin valkeni, pystyimme lyhyen ajan kuluttua riisumaan otsalamput ja nauttimaan auringosta, joka nousi hitaasti huipun takaa. Kääntyessämme ympäri näimme auringonsäteiden levittäytyvän Kapkaupungin ylle kauniina värien ja valon sinfoniana.

Kun näimme huipun enää muutaman metrin päässä yläpuolellamme, Pete pysäytti meidät ja kehotti nappaamaan muutaman upean valokuvan samalla kun hän itse hiipi huipulle ja valmisteli nousumme viimeisen vaiheen ikuistamisen valokuviin ja videolle.

Huipulla meitä odotti mitä kaunein maisema näköalapaikalla, josta näimme Hauk Bayn kautta Lions Headiin ja sieltä Kapkaupungin kauniille rantakadulle ja sen takana kohoavalle Robben Islandille.

Näköala oli henkeäsalpaava, ja saimme nauttia siitä rauhassa ja hiljaisuudessa – aikainen lähtö ei nimittäin johtunut vain siitä, että ehtisimme näkemään aamuauringon kaupungin maamerkkien yllä, vaan myös siitä, että pääsisimme perille ennen kuin köysiradan gondolit lähtivät liikkeelle kello 08.30.

Kun ensimmäinen gondoli saapui, matkustimme sillä alas ja annoimme ensimmäisten vierailijoiden ottaa paikkamme, jotta hekin pääsivät nauttimaan huipulta avautuvasta upeasta näköalasta.

Kenneth,

TourCompass – Turistista matkalaiseksi