Syyskuussa 2024 Ulla, varausasiantuntijamme, meni Balille. Ullalla oli mahdollisuus kokea Bali maastopyörällä (MTB). Lue hänen kokemuksistaan alta.
Viimeinkin pääsin jälleen ajamaan maastopyörällä – mutta en metsässä tutussa ympäristössä, jossa pyöräillään ylös ja alas. Ei, tämä oli kaikille sopivaa hidasta alamäkiajo, joten oli paljon aikaa nauttia ympäristöstä ja kokea Bali satulasta käsin.
Meidät noudettiin Ubudin hotellistamme aamulla, ja sieltä ajoimme puoli tuntia lähtöpisteeseen. Meille annettiin maastopyörä ja kypärä. Pyörät vaikuttivat uusilta ja niissä oli hyvä jousitus. Satulan korkeutta säädettiin, meille annettiin vesipullo, ja sitten olimme valmiita matkaan.
Mukanamme oli opas, joka pyöräili edellä. Olimme onnekkaita, että meillä oli pieni ryhmä, joten oli helppoa pysyä yhdessä – ja muuten matkan varrella oli myös paljon pysähdyksiä, mikä antoi jälkijoukolle mahdollisuuden saada muut kiinni. Aloitimme ajamalla asfalttitiellä, mutta käännyimme pian pois siltä – ja jatkoimme sitten pieniä sorateitä ja pieniä asfalttiteitä.
Ensimmäinen pysähdyspaikka, jonne pääsimme pyörillämme, oli pieni kyläkoulu. Täällä saimme kävellä koulun pihalla, jossa lapset antoivat iloisina ja uteliaina antoivat ylävitosia hienoissa koulupuvuissaan. Oppaamme kertoi meille koulujärjestelmästä – ja ajon aikana hän kertoi meille muutenkin balilaisten jokapäiväisestä elämästä.
Balilainen Galungan-festivaali pidettiin muutamaa päivää myöhemmin, joten valmisteluja tehtiin kaikkialla Balin alueella – ja erityisesti näimme ”Penjor”-bambupylväiden valmistelua ja pystytystä. Kun pysähdyimme erään perheen kotitalolle, jossa meidät kutsuttiin sisään katsomaan esimerkiksi perheen temppeliä ja keittiötä, näimme, että he valmistelivat juuri näitä Penjor-pylväitä talon takana, jossa oli perheen maata.
Polkupyörämatkamme jatkui sitten pikkukaupunkien läpi, ja pysähdyimme useamman kerran muun muassa riisipelloilla ja hautausmaalla. Oli jännittävää kuulla oppaan kertovan balilaisten elämästä ja uskonnosta. Sen lisäksi, että olimme turvallisissa käsissä oppaamme kanssa, meillä oli huoltoauto mukanamme koko matkan ajan. Saisimme siis apua, jos joltakin puhkeaisi rengas tai joku ei haluaisi enää pyöräillä.
Jatkoimme kuitenkin onnellisesti, ja noin 23 kilometrin jälkeen pyörämatka oli ohi. Huoltoauto ajoi meidät herra Wayanin taloon, jossa meitä hemmoteltiin ylellisellä lounaalla, jolla oli tarjolla runsaasti herkullisia ruokia. Kaikki olivat tietenkin herra Wayanin vaimon valmistamia. Täydellinen päätös upealle pyöräretkelle Kintamani Highlandsissa.
Ulla,
TourCompass – turistista matkalaiseksi