Matkakertomus Ecuadorista: Matka Amazonin sademetsään teki haaveistani totta.

Meike toteutti elinikäisen haaveensa matkalla Ecuadorissa toukokuussa 2019. Lue hänen matkakertomuksensa Amazonin sademetsästä alla.

Ecuadorissa unelmastani tuli vihdoin totta – ja paljon enemmän. Matka lodgelle veneellä, kävellen ja kanootilla oli elämys jo itsessään. Ensimmäiset eläimetkin näin jo menomatkalla.

Valtava, vihreä ja sateinen…nuo sanat tulevat aina mieleeni, kun ajattelen Amazonia.

Jännittäviä elämyksiä oli ohjelmassa jo heti ensimmäisenä iltana. Pimeän laskeuduttua meloimme kanooteilla laguunille, ja ympärillämme viidakon äänet kuuluivat koko ajan voimakkaampina. Liu’uimme hipihiljaa veden pinnalla uskomattoman kauniin tähtitaivaan alla ja tunsimme olevamme osa viidakkoa. Olimme varustautuneet vain taskulampuilla ja kameroilla, mutta tunsimme olomme turvalliseksi, sillä paikalliset oppaamme tunsivat metsän ja siellä piileskelevät eläimet läpikotaisin. Kanoottiretken aikana Edwin-opas löysi kuusi kaimaania, monta eri sammakkoa, muutamia yöaikaan aktiivisia lintuja ja kiehtovia hämähäkkejä. Kaikkialla näkyi myös kiiltomatoja ja lepakoita – viidakko ei todellakaan koskaan nuku!

Itse yritin nukkua sängyssäni hyttysverkon alla, mutta olin liian innoissani kaikesta siitä, mikä minua odotti seuraavien päivien aikana. Seuraavana aamuna tapasin oppaani aamiaisen merkeissä jo aamukuudelta, ja puoli tuntia myöhemmin meloimme seuraavalle retkellemme. Meidän oli tarkoitus käydä katsomassa erityisellä nuolukivellä viihtyviä papukaijoja, mutta koska yön aikana oli satanut, ne eivät olleet vielä ehtineet paikalle. Kaijojen sijasta näimme kaksi eri apinaa, jotka hyppelehtivät iloisina puiden oksilla.

Jatkoimme matkaa rauhallisesti kävellen. Lodgelta olimme saaneet kumisaappaat ja sadeviitat. Oli ihmeellistä tuntea olevansa yhtä sademetsän kanssa, ja minusta oli mielenkiintoista nähdä koko ajan uusia eläimiä ja kasveja, joita Edwin esitteli minulle. Tällä kertaa näimme sammakoita, erikoisen näköisiä hämähäkkejä ja värikkäitä perhosia, jotka lentelivät ympärillämme. Näimme myös kauriin ihan läheltä ja löysimme aikuisen tapiirin jäljet. Sen oli täytynyt kulkea polkua juuri ennen meitä heti aamuisen sateen jälkeen. Yhtäkkiä kuulimme mahtavaa karjuntaa, joka sai meidät katsomaan ylös puiden latvuksiin. Kilometrien päähän kuuluva möykkä tuli mölyapinauroksesta, joka katseli meitä aivan yläpuolellamme!

Löysin ensimmäiset sammakot itse, näin mehiläispesän puussa ja opin, ettei ole helppoa saada kunnon valokuvaa läpikuultavasta perhosesta. Luovuin siis valokuvaamisesta kokonaan ja päätin nauttia hetkestä kaikilla aisteillani.

Paluumatkalla lodgelle alkoi rankkasade. Sadeviitta tuli tarpeeseen, ja ymmärsin myös, miksi sademetsän luonto on niin rehevää.

Vierailin naisille tarkoitetussa paikallisessa projektissa, jossa opin paljon naisten työstä keittiössä ja yrttitarhassa. Valmistimme yhdessä herkullisen aterian, joka tarjoiltiin kasvinlehtien päältä ilman lautasia tai aterimia. Vakuuttelin itselleni pulleiden toukkien olevan pullollaan hyvää tekevää proteiinia ja että voisin hyvin syödä niitä, vaikka olenkin kasvissyöjä. En olisi voinut kuvitellakaan puraisevani raakaa toukkaa, mutta paistettuina ne eivät maistuneet yhtään hullummilta. Kuvittelin, miltä poikani näyttäisi löytäessään kasan toukkia eväsrasiastaan. Ajatus sai minut nauramaan ääneen ja oppaani katsomaan minua kysyvästi!

Nautimme lodgessa lounaan, jonka jälkeen oli varattu aikaa lyhyelle siestalle. Jo muutaman minuutin kuluttua minun oli kuitenkin pakko mennä taas ulos. Oli ihanaa rentoutua lodgen puisella terassilla, nauttia ympäröivistä maisemista ja katsella lintuja. Päivä tarjosi kuitenkin lisää ohjelmaa. Kiipesimme yhteen alueen korkeimmista puista, joka latvasta näkyi vihreän eri sävyjä niin pitkälle kuin silmä kantoi. Puun ympärille rakennetut portaat johtivat 35 metrin korkeudessa olevalle näköalatasanteelle. Rakennelmat oli suunniteltu niin, että ne eivät haitanneet puun luonnollista kasvua. Viimeisenä iltana nautin vielä kylmän cervezan laguunin laiturilla ja kävelin auringon laskettua jokailtaiseen tapaani viidakon läpi lodgelle.

Seuraavana päivänä nousin kanoottiin kyyneleet silmissä ja toivoin, että voisin vielä joskus palata takaisin sademetsän sydämeen.

Meike,

TourCompass – Turistista matkalaiseksi